Planeettamme on kriisissä. Photo Northin kansainvälisen More-than-Planet -yhteistyöhankkeen Earth Gazes Back -näyttelykokonaisuus kutsuu tutkimaan elinympäristöämme uhkaavaa monikriisiä ja pohtimaan mahdollisuuksia navigoida tuntemattomassa tulevaisuudessa taiteilijoiden, tutkijoiden ja paikallisten ihmisten havaintojen, uusien planetaaristen mielikuvien ja ympäristönlukutaidon kautta.
Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt moniin äärimmäisiin sää- ja ilmastotapahtumiin kaikilla alueilla ympäri maailmaa.1 Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan nopeat muutokset tulevat vaikuttamaan entistä tuhoisammin ympäristöongelmien lisäksi esimerkiksi ihmisten toimeentulon menettämiseen, kotien tuhoutumiseen ja yhteisöjen pirstaloitumiseen. Yhteiskuntien materiaaliset reunaehdot ovat nousseet ilmastonmuutoksen ja geopoliittisten jännitteiden takia ydinkysymyksiksi.2 Aikaikkuna yhteiskuntaa syvästi koskettavien muutosten reagoimiseen on nopeasti sulkeutumassa, mutta toivoa turvallisen ja elinkelpoisen tulevaisuuden turvaamiseen kuitenkin löytyy.
Millainen tulevaisuus meitä odottaa? Maailmassa, jossa 75% maapallon pinta-alasta on ihmisen suoran vaikutuksen alaisena, tapamme ymmärtää ja kuvata planeettaa vaikuttaa suoraan ympäristöön. Näitä maapallon ympäristön kuvaamisen näkökulmia rakennetaan käsitteiden, arvojärjestelmien, visuaalisten kulttuurien ja teknologioiden avulla, jotka eivät aina ole kansalaisten tai yhteiskunnan kannalta tasapuolisia tai osallistavia.3 Earth Gazes Back -näyttely kysyy: mikä on planeetta? Mikä on metsä? Mikä on kaivos tai takapiha? Mistä nykyisessä ympäristökysymyksessä on kyse ja kuinka ympäristönlukutaito voi auttaa meitä ymmärtämään sitä? Millaisia haasteita tulevaisuutemme tuo ja miten nuo haasteet ilmenevät? Miten ja mistä hankimme tietoa ja mikä tekee siitä luotettavaa? Kuinka voisimme toimia tiedon suhteen toisin ja millaisesta tulevaisuudesta unelmoimme?
Teknologisista edistysaskelista huolimatta ihmisiä sitovat edelleen aistiemme fyysiset rajoitteet. Tämä vaikuttaa myös siihen, kuinka suhtaudumme aikaan, fyysiseen mittakaavaan sekä etäisyyksiin läheisestä metsästä ja joesta mantereelle, planeettaan, aurinkokuntaamme ja maailmankaikkeuteen. Mikä voisi olla esimerkiksi paikallistietämyksen sekä Maan syvyyksistä, satelliittidatasta ja kaukokartoitusmenetelmillä hankitun tiedon rooli elämänmuotojemme kuvaamisessa? Earth Gazes Back -näyttelyn teokset ja projektit vievät meidät matkalle kallioperän syvyyksistä ja sen eri elämänmuodoista aina avaruuden ja ilmakehän rajalle, Kármánin linjalle, ja sieltä Marsiin ja takaisin. Näyttelyn taiteilijat ovat Baran Caginli, Cesar & Lois, Felicia Honkasalo, Mari Keski-Korsu, Kotryna Ula Kiliulyte, Minna Långström ja Spektr Z & Marko Peljhan.
Valve-galleriaan rakennettu Minna Långströmin kolmikanavainen videoteos Photons of Mars (2019) kutsuu meidät tarkastelemaan kuvantamiseen, esittämiseen ja tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Långströmin työssä tutkitaan maan päällä tapahtuvaa planeettainvälistä tutkimusta sekä Mars-mönkijän kuljettajan päivittäistä työtä NASAn Jet Propulsion Laboratoryssa. Vaikka Marsin seesteisillä dyyneillä ei tapahdu paljoa, tämän kaukaisen paikan päivittäinen tarkastelu mahdollistaa sen syvemmän ymmärtämisen. Teos pohtii kuinka kuvat muokkaavat käsitystämme Marsista ja paljastaa kuinka tekniikka hämärtää todellisuuden ja representaation välistä rajaa. Onko niin, että voimme ymmärtää tuntemattomia maailmoja vain tiettyjen kulttuurisilla vaikutuksilla ladattujen kuvien kautta? Installaatioon kuuluu myös marsilaisen kiven, Jake Matijevicin mallinnos vitriinissä. Marsista vuonna 2012 löydetty kivi esiintyy myös teoksessa. Yksi kiven sivuista on jäänyt mönkijän kameran katveeseen ja tämä kiven “sokea piste” tulee näkyväksi mallinnoksessa karkeana pintana.
Marsin pinnalta siirrymme tarkastelemaan Maata sekä maiden rajoihin ja karttoihin, mutta myös avoimeen ja sensuroituun dataan liittyviä kysymyksiä. Baran Caginlin teoskokonaisuus Vacation in Greece (2020) koostuu veistosmaisesta teoksesta ja satelliittikuvista ja tutkii kartografista sensuuria Egeanmerellä. Caginlin teos tarkastelee karttoja vahvasti poliittisina objekteina: keskeisinä informaationmuotoina valtiot käyttävät sensurointia osana nykyaikaista salailun taktiikkaa. Esimerkiksi Kreikan ja Turkin välisten historiallisten kriisien vuoksi Kreikan karttoja on sensuroitu runsaasti. Näyttelyssä esillä oleva veistos on 6000 satelliittikuvasta fotogrammetrisesti luotu ja 3D-tulostettu malli Kefalonian kolmiulotteisesti sensuroidusta lentokentästä. Teoskokonaisuuteen kuuluvassa valokuvasarjassa verkkokartoissa näkyviä saaria ympäröivä meri näkyy myös pikselöitynä. Sensuurin juuret ulottuvat Kreikan ja Turkin väliseen jatkuvaan konfliktiin ja vaatimuksiin merirajojen muuttamisesta. Caginlin teoksessa pikselöityneillä, sumeilla ja muunnelluilla kuvilla valtiot pyrkivät määrittelemään ja häivyttämään tiedon ja paikkojen olemusta ja näin ollen myös maantieteellistä todellisuutta.
Tekniikan, ympäristön ja inhimillisen toiminnan kokemuksen risteymiä tulkitsevat myös Spektr Z & Marko Peljhan teoksessaan Oculos Super Ignes Vigilantes Volavimus (2022). Heinäkuussa 2022 Slovenian Karstin ylätasangoilla riehui maan nykyajan historian suurin maastopalo. Alue on sama, jossa 1915–1917 käytiin Italian kuningaskunnan ja Itävalta-Unkarin keisarikunnan välinen taistelu, joka vaati 1,5 miljoonaa kuolonuhria. Tämä kylmäävä lukema on muistutus tämän ja maailman nykyaikaisten sotilaallisten konfliktien järjettömyydestä. Teos tarkastelee miehittämättömän teknologian, kaukokartoituksen ja sotilaallisen infrastruktuurin hyödyntämistä sotilaallisen kontekstin ulkopuolella. Tuona heinäkuun iltana Marko Peljhanin johtama Spektr Z (Sensor Polygon for Electromagnetism, Communication, Technology, Research and Sensing) -tutkimuslaboratorio avusti puolustusvoimien lennonjohtokompaniaa maastopalojen sammuttamisen koordinoimisessa. Teoskokonaisuus yhdistää runollista mielikuvitusta ja taktista mediaa työkaluna ja tarjoaa näkökulman ihmishengen sietokyvystä ja teknologian voimasta romahduksen partaalla olevassa maailmassa.
More-than-Planet -hankkeen vetäjä, hollantilainen Waag Societyn Futurelab on tuonut näyttelyyn osallistavan työpajakonseptin, Planetary Public Stackin. Näyttelyn ajan jatkuvassa työpajassa käsitellään teknologioita ja taitoja, joita tarvitaan ympäristönlukutaitoon, yhteistyöhön ja taiteeseen perustuvien innovatiivisten lähestymistapojen kehittämiseen sekä kriittisiä ja luovia työkaluja, joilla pohtia ja ratkaista nykypäivän ympäristöongelmia. Työpajakonsepti toimii ennen kaikkea keskustelun välineenä ja perustuu ajatukseen siitä, että planetaariset mielikuvamme ovat pohjimmiltaan riippuvaisia ympäristöämme ympäröivistä ja siihen sulautuvista teknologioista ja rakenteista. Konsepti perustuu Waagin aikaisempaan projektiin, Public Stackiin, jossa tarkastellaan kriittisesti teknologioidemme käyttöä ja ehdottaa yhteiskuntamme teknologisten kerrosten uudelleensuunnittelua julkisten arvojen ja käsitteiden lähtökohdista. Näyttelyn työryhmä on koonnut työpajan yhteyteen myös pienen ympäristönlukutaitoa eri näkökulmista käsittelevän käsikirjaston.
Planetary Public Stackin ensimmäinen työpaja järjestetään osana Earth Gazes Back -seminaaria 24.–25.9.2024. Työpajan vetää Waag Societyn projektijohtaja Miha Turšič. Tulevista työpajoista tiedotetaan valokuvakeskuksen nettisivuilla www.photonorth.fi
Näyttely kuljettaa meidät Photo North – Pohjoisen valokuvakeskuksen galleriatilaan, johon astuttaessa siirrymme tarkastelemaan metsää, ihmisen ylittävää älykkyyttä sekä ekologisia ja geologisia muutoksia ihmisen ja planeetan mittakaavassa. Cesar & Lois -taiteilijakollektiivin kolmikanavainen installaatio Boreal Intelligence (2024) tekee eri subarktisten lajien sisäisen aistimisen ja biologisen viestinvälityksen havaittavaksi. Näyttelykokonaisuudessa metsään räätälöidyillä elektronisilla tunnistinlaitteilla varustetut kotelot valaisevat itsensä kunkin organismin, kuten sienten, sammalten, jäkälän ja mäntyjen, ominaisen pulssin mukaan. Teos visioi ekosysteemistä tekoälyä, joka ylittäisi algoritmien ihmiskeisyyden ja suuntaisi teknologian kohti lukuisia malleja, jotka mahdollistavat elämän maapallolla – ihmisten rakentamien koneiden sijaan koneälyn tulisi ottaa oppia metsästä. Teos pohtii metsää älykkäiden organismien verkostona ja tarjoaa kokemuksen metsästä älykkäänä järjestelmänä. Cesar & Lois -kollektiivin työ on yksi More-than-Planet -hankkeeseen tilatuista teoksista ja tuotettu osana Meander/Boreal Forest -residenssiä Oulangan tutkimusasemalla, Kuusamossa.
Metsää ja luonnon määritelmää käsittelee myös Kotryna Ula Kiliulyten valokuvallisista veistoksista koostuva teoskokonaisuus Forest Objects (2024). Installaatiomaiseen kokonaisuuteen kuuluu myös kaksi videoteosta Kiliulyten Arctic Swell -sarjasta (2022). Suomessa, Liettuassa ja Skotlannissa droonin kautta kuvatut metsämaisemat pohtivat viimeisen muutaman sadan vuoden aikaista määritelmää metsästä. Luonto ei ole Kiliulyten teoksissa luonnollista; läpikuultavat näyttelyobjektit sisältävä fotogrammetrisia vääristyneitä kuvia ja kollaaseja, joiden tarkoitus on häiritä maisemaa kun taas videoteoksissa pohditaan symbioottisia suhteita ja kyseenalaistetaan ihmisen suhde luontoon. Tarkastelemalla maisemaa teknisten laajennusten kautta, tulemme samalla muokanneeksi sitä – silti se hohtaa ja muuttuu. Uudelleentulkittua dataa on runsaasti, mutta löytyykö seasta myös mäntyjen hajua? Entä onko poskeesi jäänyt pehmeä keltainen siitepölyjuova? Ovatkohan muurahaiset heränneet pitkän talven jälkeen?
Metsien siimeksestä siirrymme rujompiin teollisuusmaisemiin pohtimaan maapallon geologista kehitystä, kaivostoimintaa ja metallurgian paikallista ja erityistä historiaa. Felicia Honkasalon videoteos Spectral Matter (2024) sijoittuu Pyhäjärven kaupunkiin, joka on olemassaolonsa velkaa Pyhäsalmen kaivoksen toiminnalle. Poimiessaan ja jalostaessaan Maan muinaista mineraalivarallisuutta, nämä teollisuudenalat eivät ole ainoastaan johtaneet teknologista kehitystä ja talouskasvua, vaan luoneet myös maailmanlaajuisen kauppaverkoston, joka yhdistää kaukaisia alueita metallien ja luonnonvarojen vaihdon kautta – prosessi, joka on muokannut yhteiskuntiemme ja kulttuuriemme toimintaa ja rakenteita. Nämä synkät hyötymisen halumme muuttavat maisemaa, häiritsevät ekosysteemejä ja kiihdyttävät luonnollisia geologisia muutoksia planeetan mittakaavassa. Teos korostaa ihmiskunnan syvällistä kykyä muuttaa maapalloa, jäljittää monimutkaisia yhteyksiä paikallisten toimien ja globaalien seurausten välillä, ja valaisee ihmisen halun ja geologisen historian välistä kietoutumista. Honkasalon teos on toinen More-than-Planet -hankkeeseen tilatuista teoksista ja tuotettu osana Deep-residenssiä Pyhäsalmen kaivoksessa.
Ihmistä laajempaa aikakäsitystä tarkastelee myös näyttelyn viimeinen teoskokonaisuus, Mari Keski-Korsun Walks in the Steam of Cryosphere (2024), joka vie katsojan ihmisen ylittävien rituaalien maailmaan. Siinä sovelletaan kansanparannus- ja kävelymenetelmiä ritualisoinnin muotoina intuitiivisten, välittävien ja empaattisten tekojen kautta. Näyttelykonaisuus keskittyy arktisten palsasoiden ikiroudan muuttuvaan tilaan ja muinaiseen mikrobiologiseen elämään, joka vapautuu jäästä ilmastokriisin seurauksena. Ikiroudassa vuosituhansia jäässä olleet mikrobit voivat olla uhka nykyisille elonkehille, mutta voisiko ikiroudan sulamislampi toimia myös nykyajan parantavana lähteenä ja luoda resilienssiä? Keski-Korsu ehdottaa, että kävelemisen arjen kehollisena ritualisaationa voi yhdistää ikijään kokemukseen ja ikijään mikroskooppisen elämän voi kohdata saunan kansanparannukseen pohjautuvissa turvehoidoissa. Taiteilija on tallentanut saunassa tapahtuneet kohtaamiset arkistoon, joka kokoaa yhteen näytteitä eri kehoilla olleista turpeen, hien ja sulamisjään jäänteistä. Halutessaan näyttelykävijä voi ottaa mukaansa sulanutta ikijäätä omiin saunakokeiluihinsa, toki omalla vastuullaan.
____
Kansainvälinen satelliittidataa, taiteellista tutkimusta, kansalaistiedettä ja valokuvataidetta yhdistävä More-than-Planet -hanke rakentaa valmiuksia rikkaampaan planetaariseen kuvaan ja pyrkii kehittämään ympäristönlukutaitoa kaikille – taiteilijoille, tutkijoille ja kansalaisille.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään kaksipäiväinen Earth Gazes Back -seminaari 24.–25.9.2024 Kulttuuritalo Valveella. Osa näyttelyn taiteilijoista on tuolloin paikalla kertomassa taiteellisesta työskentelystään ja näyttelyssä esillä olevista projekteista. Lisäksi pääsemme tutustumaan näyttelyn teoksiin, niiden syntytarinoihin ja laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin viitekehyksiin Photo Northin syksyllä 2024 ilmestyvässä julkaisussa Earth Gazes Back.
More-than-Planet: Earth Gazes Back on osa Oulu 2026 -ohjelmaa.
More-than-Planet -hankkeen muita partnereita ovat Waag Society Hollannissa, Ars Electronica -keskus Itävallassa, Leonardo/Olats Ranskassa, Makery Ranskassa ja Project Atol Sloveniassa. Paikallisia yhteistyökumppaneita ovat Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema ja Pyhäsalmen kaivoksessa toimiva Callio Lab -tutkimus- ja testausorganisaatio, Kerttu Saalasti -instituutti, Oulun yliopisto.
Kansainvälinen tutkimushanke More-than-Planet kehittää ympäristönlukutaitoa avaruustutkimuksen, taiteellisen työskentelyn ja yhteistyön kautta vuosina 2022–2025. Hankkeelle on myönnetty Creative Europe -rahoitus ohjelmatunnuksella No 101056238 sekä Oulun kaupungin ja Opetushallituksen kansallinen vastinraha.
____
1 The Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC), The United Nations 2023, https://www.ipcc.ch/
2 BIOS 2024, https://bios.fi/info/
3 More-than-Planet, https://www.more-than-planet.eu/
______
Earth Gazes Back
Baran Caginli, Cesar & Lois, Felicia Honkasalo, Mari Keski-Korsu, Kotryna Ula Kiliulyte, Minna Långström ja Spektr Z & Marko Peljhan
25.9.2024–19.1.2025
Valve-galleria & Photo North – Pohjoinen valokuvakeskus, galleria
Opastetut kierrokset
13.10.2024 klo 14
24.11.2024 klo 14
14.12.2024 klo 14
11.1.2025 klo 14
Näyttelyn pääkuva Felicia Honkasalon teoksesta Spectral Matter (2024).
